Agitreenit Lohjalla

Sunnuntai aamun aikainen herätys oli kyllä vaivan arvoinen. Lähdettiin ajamaan Lohjan agihallille 9.30 ja saavuttiin perille vähän myöhässä. Roope veti hirveät hepulit heti ovella ja selvästi tunsi paikan ja ihmiset. Muiden koirien kanssa meni tosi mukavasti mutta eniten kiitoksia sai Roope kyllä antamastaan huomiosta mikä on parantunut huimasti leikkauksen jälkeen. Lisäksi se into mikä siellä näkyi käytettiin hyvin tehtäviin. Oikeastaan tuntui että paras agilitykerta pitkään aikaan oltiin vedetty.

Tunnin aijan kierrettiin kolmea pistettä: yhdessä pieni rata, kepit ja kolmen esteen sarja. Radalla oli ensin rengaseste sitten putki ja kaksi hyppyestettä. Radan alkuun harjoiteltiin ensin hetki matalampaa rengasta, sillä sitä ei oltu lähiaikoina hirveästi menty. Matalampi sujui hyvin ja Roope oli aivan innoissaan uusista tehtävistä. Laitoimme sen sitten korkeammaksi hyvillä mielin, mutta Roopen älykkyys ei meinannyt siihen riittää ;) Päätti mennä kahdesti renkaan ali ennenkuin ymmärsi hypätä sen läpi. Muu rata meni kuitenkin tämä "äksedentin" jälkeen oikein hyvin. Putki menee aina samalla innolla läpi ja esteet hypitään matalina isolla ilmavaralla. Vauhtia riitti!

Kepit olivat vielä alku vuodesta aikamoinen harjoituksen kohde, mutta nyt sekin on alkanut sujua aivan mahtavasti. Roopella oli virtaa niinkin paljon että nuo menivät aivan helposti hyppimällä puolelta toiselle (ylempi kuva) ja päähän tullessa taas täydellinen huomo.

Odotan innolla seuraavaa kurssikertaa ja hauskoja hetkiä Roopetin kanssa. Mahtoi olla niinkin innoissaan että kotiin tultuaan nukahti matolle ja ei varmasti nouse ainakaan kahteen päivään ylös.

Kuonopannan käytöstä

"Kuonopannan avulla koirasi oppii kävelemään nätisti ilman vetämistä. Totuta koirasi kuonopantaan ennen ulkoilua. Kuonopannan tulee olla oikean kokoinen, ei liian tiukka, vaan mielummin hieman löysä. Mittaa koiran kuononympärys niin, että jätät sormen paksuuden verran väljyyttä. Hihna kiinnitetään kuonon alla olevaan lenkkiin. Kuonopanta toimii niin, että hihnan kiristyessä koiran pää kääntyy ja näin ollen hankaloittaa vetämistä. Käytä kuonopannan kanssa myös tavallista pantaa yllättävien tilanteiden varalle." -Haukun Paikka

Kuonopanta yhdistetään usein ns. "pahoihin koiriin" ja etenkin puremiseen. Tarkoitus on kuitenkin aivan toinen. Tämän opimme yhdeltä maailman huonoimmalta retkeltä jolloin tavallisella pannalla meneminen koitui katastrofiksi.

Pannan historia alkaa kesäloman puolesta välistä jolloin olimme lähdössä Italiaan. Veimme Roopen ensimmäistä kertaa koirahoitolaan. Sinne sitten lähdettiin illalla ja jätettiin poika leikkimään. Seuraavana päivänä saatiinkin kuulla että Roope oli hepuloinut yön, merkannut koko hallin, vetänyt lenkeillä ja ollut yöllä levoton. Kyllä nyt tyhmäkin tietää että kyseessä oli aivan tavallinen eroahdistus. Omistaja oli kuitenkin vetänyt Roopen eristykseen ja ottanut tämän kuonopannan käyttöön. Poika ristittiin ongelmakoiraksi joka siis tarkoitti että tulisi lisämaksuja. Se ei haitannut ollenkaan. Kunhan pitäisivät hyvää huolta ongelmakoirastamme niin kaikki olisi hyvin. Hassua oli että kyseinen ihminen oli ongelmakoira-kouluttaja ja nämä oireet pitäisivät olla hallussa. Noh, mahtavin puoli tässä oli kuitenkin että mukaan tarttui kuonopanta joka on ollut kovassa käytössä siitä lähtien. 

Minulla ei ole siis yhtään tietoa mistä olemme omamme saaneet mutta siitä on ollut apua etenkin minun ja Annin talutuksessa. Roope on oppinut sen myötä kävelemään siististi myös pelkällä pannalla. Olen nyt listannut kuonopannan ominaisuuksia.

• Sitä käytetään lisänä tavallisen pannan kanssa.
• Koira saa avattua suunsa. Keppejä ja palloja on kannettu eikä panta ole haitannut ollenkaan.
• Kuonopanta on tarkoitettu koirille jotka vetävät. Se kääntää päätä hihnan suuntaan kun koira vetää ja sivuvaikutuksena hidastaa liikettä.
• Pannat ovat koirakohtaisia.
• Pannasta vetäminen on epäterveellistä koiralle ja sinulle. Siksi kuonopanta on hyvä vaihtoehto sille.
• Kuonopannasta yhtä-äkkiä vetäminen on ehdonton ei. Se kääntää koiran pään kaulasta ja siksi kova vetäminen voi reväyttää siellä olevan lihaksen. 

Suosittelen lämpimästi jokaiselle koiran omistajille. Tämä on nimittäin ainakin meidän arkeamme auttanut suunnattomasti. Tässä vielä Musti & Mirrin video hihnakäyttäytymisestä ja kuonopannasta. 

Pitkiä matkoja Ouluun ja kaveri koiria

Hejssan taas! Lähdimme Ouluun torstaina uudenvuoden jälkeen. Automatka kesti 6,5h ja Roope istuskeli tyytyväisenä takakontin omassa kolossaan. Nukkuminen oli tarpeen sillä koko reissun aikana kierrokset olivat täysillä. Maijoittauduimme serkuille joilta löytyy myös oma uros villakoira Onni. Hyvin heillä meni vaikka alussa vähän jänskättikin kuinka Roope suhtautuu. Heti sisälle päästyämme Roopelta pääsi matala murina mutta nopsaa se lähti eikä sitä jatkunut sen enempää ollenkaan.

 Lauantaina tuli saman värinen ja rotuinen toinenkin koira nimeltään Vallu. Roopelta meinasi lähteä "mopo käsistä" kun Vallu ryntäsi sisään ja hyppi silmille. Se ei millään olisi jaksanut Vallun puuhia ja siksi pysyttelikin turvassa sohvalla äidin ja isän välissä.

Vallu (vas.) ja Onni (oik.)

Oulussa käytiin myös mummilla vanhainkodissa käymässä. Onhan se mukavaa kun Roopekin pääsi sisälle tervehtimään häntä. Huomaa kyllä koirasta että se osaa rauhoittua tilanteen vaatiessa. Poika nukkui suurimman osan ajasta ja nautti rapsutuksista niin paljon kuin kyllin voikin. Pyörätuolit eivät haitanneet ollenkaan, päinvastoin niitä ei ollenkaan huomioitu. Jos joskus on mahdollisuus päästä tässä lähelläkin vanhainkodissa käymään niin, mennään! Onhan se siellä asuviekin mielestä mukavaa!

Sen reissun jälkeen meno näytti aika hurjalta. Tuntui että kaikki energiat oli kerääntynyt siihen hetkeen. Rallia ympäri peltoa. Kyllä näytti olevan hauskaa, sillä pitkästä aikaa Roope pääsi todella juoksemaan vapaana. Usein täällä pk-seudulla ei ole niin isoa tilaa juoksenteltavana. Tottakai usein menemme metsään juoksemaan tai viereiseen koirapuistoon, mutta sellainen aukea alue sai todella pojan innostumaan.

Miten teidän joululomanne meni? Vierähtikö se samoissa tunnelmissa kuin meidän vai jotenkin aivan toisella tavalla?

Ykkönen

Mikä rakkaassa eläimessä on parasta? Onko suosikkisi oma ponisi, tallin kiltein tuntihevonen vai kenties koirasi? Kerro postauksessasi miksi juuri hän on viennyt sydämesi. Haasteeseen pääset klikkamalla tästä!

Mikä on Roopessa parasta? Ikuiset iltahepulit, hullun rohkeat hypyt laiturilta järveen, rauhalliset kävelylenkit, kaikki yhteiset pahat tavat jotka toisillemme opetamme, agilityn huonot ja hyvät hetket.. Miksi Roope olisi sitten elämäni ykkönen? Koska se on paras ystäväni ja se tunne kun tietää että ystäväkin välittää, se tuntuu maailman parhaimmalta. Kukaan muu ei pidä suurempiakin salaisuuksia tai saa nauramaan surullisimmillakin hetkillä. Kuka muu patistaa ulos räntäsateessa ja kauheimmalla ukkosellakin. Kuka muu varoittaa tuntemattomista vieraista ja sitten kömpii viereesi itsekkin säikähtäneenä tulijoista. Roope. Monen vuoden jälkeen en osaisi kuvitella minkälaista olisi elämä ilman. Pieni räkänenä ja suurkuolaaja joka ärsyttää ja ilahduttaa joka kerta.

Rakastan kärsivällisyyttä, lempeyttä ja rakkautta jota jokaista Roopelta löytyy. Sitä kun keksin tyhmän idean jonka ehdottomasti haluaisin toteuttaa eikä kukaan tuomitse. Sitä kun kaiken hyvän työn jälkeen se osaa nauttia palkkiosta.

Jokaisen kamalan epäonnistumisen jälkeen tulee mahtava onnistuminen ja urhea rohkeus voittaa pelon. Onneksi meillä on koira joka luottaa omiin omistajiinsa niinkin paljon että uskaltaa ylipäätänsä ylittää itsensä.

Kun todella täytyy keskittyä niin onneksi sekin onnistuu vaikka villejä kavereita olisikin ympärillä. Tämä tosin ei toimi yhtä hyvin agilityhallissa. Silloin jokainen karvakamu täytyytervehtiä vaihtelevin tuloksin ja joka nurkka täytyy tuntea.

Hyvät hermot ja kaikki rakkaus ovat suurin syy miksi Roope on edelleen mielessäni maailman ykkönen. Kaksi ja puoli vuotta on Roope meillä ollut enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä! Mitä te rakastatte eniten koirassanne?