Temput videolla!

Päästiinkin nopeasti kokeilemaan uutta kameranjalkaa! Vaikka tuo lisääminen Youtubeen olikin varsin rasittavaa, tuli lopputuloksesta silti ihan kiva. Vaikka kestääkin aivan onnettoman vähän aikaa. Katsotaan jospa nyt alkaisi kuvaaman enemmänkin näitä videoita. Jos ideoita tai ehdotuksia löytyy niin kerro ihmeessä!

Uusi objektiivi

Pari päivää sitten lähdimme Verkkokauppaan vähän katselemaan minkälaista objektiivi tarjontaa on meidän Nikon kameralle. Mukaan sitten pienen etsiskelyn jälkeen tarttui 18-250mm Tamronin objektiivi. Olen ihan innoissani! Nyt pääsee sitten kuvailemaan erilaisia tapahtumia, vaikka katsomo olisikin järjestetty huonosti. Tässä vielä parit kuvat tästä uudesta asukkaasta!

Remontissa mukana, Roope..

Jeejee! Vihdoinkin sisustettavaa taloon. Nimittäin pikku siskon huone maalattiin aivan uuden väriseksi, omaan sain tee se itse-tyylillä pieniä yksityiskohtia ja talon kuistille saimme vaihdettua punaiset tiilet, harmaiden tilalle. Vihdoinkin, sillä monet näistä ovat olleet listalla jo pitkään, mutta laiskoina emme ole jaksaneet kuitenkaan näitä aloittaa. 

Luulen etten ole ainoa jolta löytyy koira, joka haluaa ehdottomasti olla mukana toiminnassa ja tietenkin katselemassa tapahtumaa kiinnostuneena koko sotkun keskeltä. Juu, no Roope on häädelty tänään aika useasti juuri kuvailemassani tilanteissa. Aina siellä missä tapahtuu. Keskellä kylpyhuoneen pyykkivuorta, kun joka huoneen lakanat vaihdetaan. Istuu keskellä tietä hölmistyneenä, kun tyyppi kantaa viidenkymmenen kilon kivilastia sylissään yrittäen samalla epätoivoisesti näyttää pojalle tietä siirtyä. Ja tietenkin, maata kirpputorille lähtevien kirjojen päällä liikkumatta pyynnöstä mihinkään. Ei siinä mitään jos vähän voisi tassujaan liikauttaa. Laiska, laiska koira. Kaikella rakkaudella, Roope. 

Unelmapentu

Kiitos haasteesta Rajatonta Riemua- blogille!

Minkälainen on se minun unelmapentu, josta saan vain haaveilla? Luulen että monet koiranomistajat ja nekin joilta koiraa ei vielä löydy, haaveilevat jossain vaiheessa elämää omasta uudesta karvakuonosta taloon. Minä kirjoitinkin muutama kuukausi sitten kuinka pentukuume valtasi talomme. Sitä en vain muistanut miettiä, minkälaista koiraa tänne unelmoitiinkaan.

Luultavasti perheeseemme tulisi uusi Espanjanvesikoira. Väriksi valitsisimme varmasti ruskean valkoisilla merkeillä. Värikkäät perrot ovat aina kiinnostaneet ja siksi tällainen valinta. Terve pentu on tietysti paljon väriä tärkeämpi toive. Kun luusto ja rakenne on kunnossa niin kaikki on vähän paremmin. 

Flickr Mario Gaitano

Luonteeltaan haluan koiran olevan yhteistyöhaluinen. Sellainen joka työskentelee mieluusti. Jonka kanssa voit lähteä lenkille ilman kotiovelle kantamista (älkää huoliko, tätä ongelmaa meillä ei ole Roopen kanssa ;)). Soveltuvuus agilityyn ja tokoon on ehdoton. Sillä, jos toisen koiran otan, on varmaa että harrastukset eivät lopu kesken. Toisten koirien kanssa oleminen onnistuisi ilman yhteen ottoja. Tämä tietysti on myös omistajastga kiinni. Nyt ensimmäisen koiran kanssa on tullut opittua vaikka mitä. Se helpottaa oikeasti paljon tulevaisuudessa. 

Unelma harrastukset tosiaan olisivat nuo agility ja toko. Näiden tuttujen lisäksi olisi kiva myös harrastaa vesipelastusta. Sitä en ole ikinä kokeillut, mutta se sopisi varmasti hyvin tälle uudelle (ja miksei "vanhallekin") vesikoiralle. Uiminen on kuitenkin tämän rodun ehdoton ykkösjuttu. En kuitenkaan haluaisi rajoittaa harrastuksia pelkkään pariin. Vaan kokeilisimme varmasti uusiakin juttuja. yhdessä. 

Toisaalta, kuten viime kerralla totesinkin, meillä on ihan hyvä näinkin. :)

Kuopio - Oulu - Ohtakari

Matkamme Kuopiosta jatkui siis Ouluun! Majoituimme serkkujemme luona, josta löytyy myös villakoira, nimeltään Onni. Onnilla ja Roopella on aina mennyt hirveän hienosti kun ne jätetään kahdestaan. Ja tämä kerta ei ollut poikkeus. Pojat leikkivät takapihalla monta kertaa päivässä täydellä tempolla.

Kolmantena päivänä mukaan hyppäsi myös toinen villakoira Vallu nimeltään. Näillä kahdella on niin sanottu viha rakkaus- suhde. Helposti pystyy jättämään kahdestaan vaikka toinen siinä vieressä Roopea näyttää selvästi häiritsevän. Joskus parhaimmat kaverit ja toisella kerralla Roope häätää tämän matalalla murinalla pois. Mitään sen kummempaa poika ei kuitenkaan tee. Tällä kertaa nämä kaksi tulivat toimeen alku kinastelujen jälkeen hienosti. Kävivät yhdessä rannallakin. Vaikka se oikeastaan menikin niin, että Roope lähti uimaan ja Vallu jäi rannalle haukkumaan sen perään.
 Vallu on tosiaan toisten serkkujemme koira ja he olivat käymässä illallisella. Tarjolla oli ribsejä, makkaraa ja kanaa uusien perunoiden kanssa. Jälkiruuaksi mokkapaloja ja omenapiirakkaa.

Roope kävi pari kertaa tekemässä terapiakoiran hommia vanhainkodissa. Tuntuu että heti kun se pääsee tuonne, niin mieli rauhoittuu ja se käyttäytyy oikein hienosti ja rauhallisesti. Vaikkei kaikki kirista tykkääkää niin heille se oli mukavaa katseltavaa ja hieman erikoisempaa vierasta.

Oulussa olimme kolmen yön ajan, jonka jälkeen alkoi kotimatka Ohtakarin kautta. Pikku serkkumme halusi opetella puhelimen käyttöä ennenkuin koulu alkaa. Meiltä nimittäin löytyi heidän puhelimensa lainasta. Ohtakari näytti oikein mukavalta kesän vietto paikalta. Meille esiteltiin koko paikka ja pakko myöntää että tykkäsin todella paljon. Paistoimme matkaevääksi makkarat ja suuntasimme auton koti kotia.

Helsinki - Kuopio

No niin! Lähdimme siis pienelle roadtripille noin viiden päivän ajaksi. Ensimmäinen määränpää oli Kuopio. Majoituimme siis isän kaverin mökillä. Hänellä oli 2- ja 5-vuotiaat lapset, jotka olivat ihan innoissaan tavatessaan Roopen. Poika pääsi aloittamaan loman vauhdikkaasti uimalla ja juoksemalla keppien perässä ympäri mökkiä. Tosiaan alue oli valtava ja vieressä oli vain vettä ja peltoa. 

 Ensimmäistä kertaa elämässäni koitin myös vesihiihtoa, joka itseasiassa oli todella hauskaa! Vesi oli vain niin jäätävää, ettei siellä oikeastaan viihtynyt pidempiä aikoja. 

Vieraisilla olimme vain yhden yön ajan. Jatkoimme nimittäin Kuopiota vähän eteenpäin seuraavaan pysäkkiimme, Siilinjärvelle. 

Pari metsästyskoiraa löytyi takapihalta. Oli kyllä monesti äänekästä kun koko lauma haukkui aidan takaa heidän reviirilleen tunkeutunutta Roopea. Raukka ei uskaltanut tulla lähellekään niitä. 

 Metsää oli kuitenkin paljon kierrettävänä. Vesikin oli lähellä ja yksi näistä koirista pääsi myös tutustumaan Roopeen. Narttu Laika, nimeltään Hukka on varmasti ainoa jonka olen nähnyt pysyvän Roopen vauhdissa. Hukka ei ollut oikeen ymmärtänyt metsästyshommia ja siksi sitä pidettiinkin ns. lemmikkikoirana. Näillä kahdella oli aina omat jutut menossa. 

Kahden yön jälkeen jatkoimmekin matkaa Ouluun! Lisää juttua matkastamme pian.. 

Puhelinkuvia #1

Ensimmäistä kertaa teen hieman ehkä jopa lifestyle juttuihin painoittuvan postauksen. Kone on nimittäin tällä hetkellä hieman huonona, joten kuvien lataaminen ja postausten julkaiseminen käy hankalaksi. Kuitenkin meidän roadtripistä on kuitenkin vielä tulossa juttua. Tässä hieman ensimakua tulevasta.

1. Kuopiossa oikein ihanat maisemat ja kunnon maalaistyylinen sisustus. Ikkunasta näkyi vain metsää ja järvi. 2. Roope ja villakoira-Vallu uintireissun jälkeen. 3. Toinen villakoira uros-Onni, jonka kanssa poika pärjäsi vallan mainiosti! 4. Roopen ilme on aina yhtä hyvä kun se saa rapsutuksia.

1. Suomen korkein putous. 2. Automatkalla maistuu mansikatkin hampurilaisten lisäksi ;) 3. Ihana serkkuni ja minä Oulun niityllä. 4. Vanhempaa kuvaa Serbian matkalta jolloin saimme lentokentältä parhaat pastat mitä olen koskaan syönyt.

1. Kuopiosta kahvikesteiltä. 2. Oulussa ensimmäinen lämmin päivä! 3. Ensimmäistä kertaa vesihiihtämässä! Oli hauskaa ja varmasti kokeilen uudelleen. 4. Dumbo-dogii

Mitäs tykkäsitte? Näitä voi tehdä useamminkin jos on mieleen! Tosiaan matkalta on tulossa postausta tuota pikaa! 

Meidän paimenkoira

"Espanjanvesikoira on keskikokoinen, kiharakarvainen paimenkoira, joka toimii myös vedestä ja maalta noutavana metsästyskoirana. Espanjassa rotu on perinteisesti ollut kalastajien ja merimiesten apuri."
-Wikipedia

Ensimmäistä kertaa nämä paimenkoiran piirteet tulivat esille ihan kotona arkisissa asioissa! Meillä vieraili ennen reissua Labradorinnoutaja, Fiona. Hyvin kiltti ja tottelevainen musta koira, mutta kun kerran pääsee karkaamaan on sitä turha huudella takaisin.

Iltapäivällä ovi oli siis auki, kun kesällä olemme grillailleet kauniina päivinä. Fionan ja Roopen leikit olivat  keskeytyneet hetkeksi ja Fionalla alkoi tekeminen loppua. Ovesta vain ulos ja hajujen perään kun Pojan seura ei enää kiinnostanut. Yritimme huudella pitkään mutta mitään ei tapahtunut. Roope päätti sitten tarmokkaasti kaikkien edessä seisovien jalkojen välistä pujotella Fionan mukaan. Ehkä se ymmärsi että nyt meinasi isäntäkin ärsyyntyä ihan kunnolla. Kaikki tietenkin aluksi luulivat sen vain menneen leikkimään tapansa mukaan. Roope alkoi kuitenkin kaikkien epäilyksistä huolimatta, ihmeen tapaan näykkiä pienin nyppäsyin Fionan takajaloista ja ajaen kehollaan sitä ovelle kohti. Meni hetki ennenkuin tajusimme mitä oli tapahtunut. Roopehan siis toimi vain vaistonsa mukaan ja teki työnsä loppuun asti. Fiona raukka katseli ihmeissään ja korvat luimussa totteli tarkasti Roopea.

En kyllä olisi uskonut että näinkin hyvin, koira jota ei oltu ikinä opetettu paimentamaan toimisi näin tositilanteissa! Tällä hetkellä olen yllättynyt, mutta hieman utelias myös. Oli pakko jakaa tämä kanssanne. Onko teidän koirassanne pilkahtanut tällaisia pieniä alkuperäisiä koiran vaistoja? Ja onkohan tästä hyötyä vai haittaa jatkossa? Saa nähdä.

Haha ;) Roope sopisi hienosti niin lampaiden kuin karvamattojen jatkoksi tuolla turkilla!

Päättötodistus kädessä

Ei nyt aivan, mutta melkein. Nimittäin koulutuskerrat ovat tulleet päätökseen. Itse missasin viimeisen kerran, kun matkailin Serbiassa. Päätin jo ensimmäisen koulutuksen jälkeen, että kirjoitan tulevista samaan pakettiin, joten saatte yhdellä kerralla koko pläjäyksen. Alkuun heti voin sanoa, että tyytyväisiä olemme ja luulen että kun kuukausittain tätä rutiinia toistamme, on tulokset vuoden päästä kiitettäviä.

Toinen kerta koulutuksessa sujui lähinnä tekniikkaa opetellessa. Saimme käyttöön ketjupannan, jonka käytöstä tulen kertomaan myöhemmin hieman tarkemmin vielä, ettei mikään sen käytöstä jää epäselväksi. Lyhyesti sanottuna se kuitenkin menee niin, että kun hihna suoristuu, nykäistään pieni ja terävä liike alaviistoon ilman ylimääräistä vetämistä ja sanotaan tiukasti "ei". Helppo sääntö on, että koira eikä taluttaja saa kiristää hihnaa. Roope saa siis kulkea rennosti missä haluaa. Kuitenkin jos Roope haahuilee aivan missä sattuu ja yrittää lähteä kävelemään taluttajan vastakkaiselle puolelle käytävää, on se pyydettävä takaisin sinne missä itse kävelee. Pieniä käskyjä ja nykäisyjä, "Reunaan, reunaan, reunaan.." aina siihen asti kunnes Roope kulkee nätisti omalla puolella jalkakäytävää. Ohjeisiin kuului myös tehdä mahdollisimman paljon pysähdyksiä kävelyillä. Etenkin suojatietä, ylittäessä. Sanotaan "paikka" löysällä hihnalla edelleen ja silitetään päälaelta kun tämä onnistuu. Jos kuitenkin Roope lähtee liikkeelle, on hihnasta taas nykäistävä ja sanottava tiukasti "ei". Huomioitavaa oli että hihna löystyy aina nykäisyn jälkeen! Toisella koulutuskerralla meille annettiin vielä ohjeeksi vältellä koiria ja pitää vielä jääkautta seuraavaan viikkoon.

Kolmannella kerralla kouluttajat katsoivat uudelleen miten olimme pärjänneet ja vasta sen jälkeen antoivat lisää ohjeita jatkoon. Aiheena oli nyt koiran ohitukset joihin saimme avuksi kolinapurkin. Tarkoitus on siis nyt jatkossa tarkkailla koko ajan Roopen korvia, koiria lähestyessä. Kun ne osoittavat ensimmäistä kertaa pystyyn, on sanottava tiukasti "ei". Tämän jälkeen jos niin käy uudelleen, on sanottava "ei" uudelleen ja kolautettava määrätietoisesti purkkia. Kolmannella kerralla heitetään purkki maahan ja samaan aikaan sanotaan taas uudelleen "ei". Tämä toimi hyvin, vaikkei Roope olekaan koskaan ollut ääniherkkä taikka muuten säikkynyt koskaan kovempia ääniä. Kun kaikki tekee oikein, tulee siitä hyvä yhdistelmä. Tätä siis jatkoimme kotonakin. Kotiläksynä vieläkin jääkausi, mutta niin että 3krt päivässä sai kutsua Roopen luokse ja n. minuutin ajan antaa kunnon rapsutukset.

Neljännellä kerralla, jolloin en ollut mukana, katsottiin tilannetta tarkoin. Heti koulutuksen alussa, oli Roope kuulemma tehnyt aivan omia puuhian eikä ilmeisesti ollut kuunnellut tippaakaan. Tämä siis tarkoitti, että oli tehtävä karkoitus. Ensin Roope päästettiin vapaaksi ja annettiin rauhassa leikkiä omalla kepillään pusikossa, jonka jälkeen se oli kutsuttava max. 3krt takaisin. Jos tähän mennessä ei koiraa ollut kuulunut, oli lähdettävä kävelemään pois päin. Roope tietenkin lähti seuraamaan perässä, mutta jäykistyi aivan kokonaan kun koko sakki kielsi tulemasta lähelle ja rämäytti kolinapurkit maahan. Tämä oli vissiin jouduttu toistamaan pari kertaa ennen kuin Roope oli ymmärtänyt tehneensä väärin. Kun se jäi vain seisomaan paikoilleen ja katselemaan kauempaa, sai sen kutsua luokse. Johan oli poika ollut innoissaan. Saimme taas kotiläksyksi tehdä samoin pari kertaa uudelleen ja pitämään Roopea mahdollisimman paljon vapaana. Muut ohjeet kuitenkin tukemassa näitä, uusien läksyjen rinnalla.

Luulen että jokainen tässä talossa on nyt ymmärtänyt ainakin sen, että on monta tapaa kouluttaa eikä se mitä luimme tuhat kertaa kirjoista, ole välttämättä se ainoa oikea. Ennen Roopea talutimme tarkasti sivussa ja se sai mennä haistelemaan ja tekemään asiansa kun annoimme luvan. Tämä siis todellakin oli uusi näkökanta vanhan perään. Kuitenkin tämä koulutus on sujunut mitä mahtavimmin ja Roope on oppinut hyvin nopeasti uusille tavoille. Jatkossa keskitymme vielä hieman tarkemmin kuinka paljon huomiota annamme Roopelle ja miten käyttäydymme hihnan päässä. Koulutus oli silmiä avaava ja toivottavasti tuloksia tuottava!

En ole koirankouluttaja! Koulutusapua kaivatessa, luulen että kannattaa lähestyä itse lähimpää kouluttajaa ja kysyä häneltä kurssia. En siis usko että postauksen ohjeita kannattaa käyttää omaan koiraansa ilman ammattilaisen apua!